Lounakirjastot

Kirjailijat

Kaakinen ErkkiKuvan omistaja : Erkki Kaakinen

Kaakinen Erkki

  • s. 18.05.1935 Liminka
  • Kansakoulu ja erillisiä kursseja
  • Yrittäjä, nykyisin eläkkeellä
  • Asunut Jokioisilla 13 vuotta, Forssassa vuodesta 1953 alkaen

 

Esittely

Forssalainen Erkki Kaakinen julkaisi vuonna 2008 muistelmansa Pieni poika, josta kasvoi nuorukainen. Teoksen tapahtumat sijoittuvat 1930-1950 luvun Forssaan ja Jokioisille.

Erkki Kaakinen kertoo kirjeitse itsestään seuraavaa:

Olen monen vuosikymmenen aikana harrastanut kirjoittelua paikallisten lehtien mielipideosastoihin. Aiheet ovat pääasiassa olleet hyvinkin ajankohtaisia, joissakin kirjoituksissa olen myös muistellut menneitä aikoja ja asioita.

Ylläkerrotuista runsaistakin kirjoituksista ovat ystävät ja tuttavat vetäneet johtopäätöksen, että minulla on aineksia myös oman muistelmateoksen kirjoittamiseen. Kehottavia ja kannustavia puheita on kuulunut jo usean vuoden ajan. Ennen kaikkea omat lapset ovat olleet yksi tärkeimmistä kannustajista. Esitystään he ovat perustelleet sillä, että jää muistoja myös kansien väliin lapsuudesta ja nuoruudestani. Lapset ja sisarukset tietävät myös, että nuoruuteni koulun käynnin jälkeen on ollut kovaa työn tekoa. Töissäni peltojen raivaus ja ojittaminen, sekä maatilan rakennusten tekeminen yhdessä isän ja äidin kanssa ovat olleet pääosassa. Myös rahojen vähyyden takia on jo nuorena pitänyt käydä muualla ansiotyössä hankkimassa rahaa omaan käyttöön.

Nuorin veljeni Aarne ja poikani Kari ojensivat auttavat kätensä luvattuaan auttaa kirjani oikoluvussa ja tekstin ja kuvien painokuntoon saattamisessa. Heidän lupaamansa apu oli se viimeinen pisara, josta sain intoa ja loppusysäyksen kirjani kirjoittamiseen. Onneksi varastoissani oli vanhoja valokuvia, joita olen muutamia käyttänyt kirjan elävöittämiseen.

Kirjani kerronta alkaa Forssasta. Olimme muuttaneet Forssan Kuuston kylässä sijaitsevaan Hakalan kartanoon minun ollessani noin neljän vuoden vanha. Oli vuosi 1939, kun kartanon suuri navetta syttyi palamaan, eikä palokuntakaan voinut pysäyttää tulen valtaa, vaan suuren rakennuksen puuosat tuhoutuivat. Samalla tuhoutui monta muuta rakennusta, joukossa myös kotimme irtaimistoineen. Alkanut sota vei isän pitkäksi ajaksi rintamalle puolustamaan maamme itsenäisyyttä. Sota-aika sinniteltiin Forssassa, josta vähitellen eri vaiheiden jälkeen päädyimme Jokioisten Lintupajun kartanoon asumaan. Sodan päätyttyä ja isän palattua viisi vuotta kestäneeltä reissultaan työkuntoisena jatkamaan työtään kartanon maataloustyössä, alkoi myös minun koulunkäyntini Vaulammin kansakoulussa. Sodan jälkeen pitkään sodassa olleille miehille myönnettiin oikeus ostaa valtiolta ns. rintamamiestiloja ja kylmiä tiloja, joissa ei ollut minkäänlaisia rakennuksia. Tällaisen kylmän tilan raivaamisesta ja rakentamisesta kerron kirjani sivuilla.

Kylmän tilan rakennusten tultua valmiiksi olin varttunut jo siihen ikään, että oli lähdettävä etsimään pysyvää työpaikkaa kotini ulkopuolelta. Työtä löytyi Forssasta Finlaysonin kutomosta. Löytyi myös elämänkumppani, jonka kanssa muutin asumaan Forssaan. Siitä muutosta asti Forssa on ollut minulle tärkeä kotiseutu, jossa olemme asuneet jo lähes kuusikymmentä vuotta. Maisemat, tuttavat ja perhe ovat olleet siteitä, joiden jättämistä en ole koskaan ajatellut. Forssa on minulle tärkein ja rakkain kotipaikka varmaan elämäni loppuun asti.

TuotantoOtteita

« Takaisin

 
 
 
login Synergia Foxy