Logo [Lounakirjastot]
 
 
 
 
  • In English
  • Suomeksi
 

Kirjasarjat Forssan peruskouluille

Forssan peruskoulujen käyttöön kaupunginkirjastossa on joitain kirjasarjoja (á 30 kpl). Niitä voi varata koulujen käyttöön ottamalla yhteyttä kirjastoauton kuljettajaan puhelimitse (03) 4141 5412.

Kirjasarjat säilytetään kirjastoauton työhuoneessa ja auto myös kuljettaa kirjalaatikot kouluille sekä takaisin normaalien koulupysäkkien mukaisesti,
ks. koulupysäkkien aikataulu.

 

HUTTUNEN, Kristiina
Rimppa soi! Opas Forssan Kehräämöalueelle.
Forssan Kirjakeskus 2012, 119 s.

Forssan puuvillatehtaiden kehruu-, kutoma- ja painokoneet ovat vaienneet 160 vuoden työn jälkeen, mutta elämä Kehräämön ja Kutomon tehdasalueilla jatkuu vilkkaana. Kehräämö on kulttuurin ja koulutuksen keskus, Kutomonalue liike-elämän ja hyvinvoinnin keskittymä.

Rimppa soi! esittelee Forssan Kehräämöalueen rakennukset ja keskeiset henkilöt sekä kertoo, miten lankaa tehtiin. Kirja on helppolukuinen tietopaketti, jonka seurassa voi tutustua Kehräämöalueeseen paikan päällä tai kotisohvalla. Koko perheen käyttöön suunnattua kirjaa voi selailla pienimpienkin kanssa. Petra Heikkilän luoma pirteä pumpulienkeli seikkailee kirjan sivuilla ja kommentoi sisältöä omasta vinkkelistään, samalla muistuttaen tehdaslasten elämästä menneisyyden Forssassa.

 
 

Ala-asteelle

COLFER, Eoin
Legenda maailman tuhmimmasta pojasta.
WSOY 2007, 100 s.

Koivulan Valtsun harmiksi vanhemmilla ei tahdo riittää aikaa kaikille viidelle veljekselle. Jos Valtsulla olisi aihetta purkaa sydäntään oikein kunnolla, joku nuoremmista pojista istuu jo äidin sylissä nyyhkyttämässä. Mikä neuvoksi? 

Onneksi on ukki! Kun Valtsu kertoo kommelluksistaan, ukki yllyttää liioittelemaan vastoinkäymisiä niin, että leuat vääntyvät - ja maalailee vielä laveammalla kädellä omia juttujaan. Valtsun ja ukin tarinoiden kasvaessa huikeisiin mittoihin monet pienet murheet kutistuvat olemattomiin. Ehkä se oli ukin tarkoituskin?

 

HULKKO, Johanna
Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus (Geoetsivät ; 1).
Karisto 2013, 164 s.

Geokätköilyharrastus vie nelosluokkalaisen Raparperin aina huimiin seikkailuihin, mutta joskus lipsahtaa vähän liiankin jännittäväksi. Kaikki alkaa, kun Raparperin ystävän Sallin kännykkä hukkuu metsäreissulla. Kun siihen lisätään muutama erittäin ikävä sattumus, tyttöjen neuvokkuus joutuu koetukselle. Yö taivasalla näyttää jo todennäköiseltä, kunnes vanhat periviholliset, ylirasittavat partiopojat, saapuvat telttoineen. Pian selviää, että lapset eivät ole metsässä yksin. Pimeydessä telttaa lähestyvät suden kokoinen otus ja omituinen, kysymyslauseilla puhuva hiippari.

 

HUOVI, Hannele
Ahaa! sanoi Pikkuruu.
Tammi 2009, 32 s.

Kiitokset ja kehut auttavat jokaista lasta kasvussa ja omien voimien käyttöön ottamisessa. Tammenterho-sarjaan kuuluvan kuvakirjan on kuvittanut Kristiina Louhi.

Pikkuruu on pieni oravanpoika ja äidin mielestä hänestä voi tulla hyvä marjastaja. Pikkuruu lähtee äidin kanssa metsään, tapaa eläinystäviään ja auttaa heitä monenlaisissa puuhissa. Marjaretken seikkailuissa Pikkuruun käsitys omasta itsestään avartuu ja myönteiset sanat vahvistavat Pikkuruun voimia.

 

JANSSON, Tove
Taikatalvi, 27.p.
WSOY 2010, 121 s.

Kautta aikojen muumit ovat nukkuneet yli talven, marraskuusta kevääseen. Mutta eräänä talvena tapahtui sellaista, mitä ei ollut nähty eikä kuultu sitten päivän, jolloin ensimmäinen muumi vaipui talviuneen. Muumipeikko heräsi eikä saanut enää unta. Yritettyään turhaan herättää äitiä hän kiipesi katolle ja luisui ulos valkeaan, kylmään maailmaan. Siitä alkoi hänen taikatalvensa, tuntematon vuodenaika täynnä seikkailuja, vaaroja ja salamyhkäisiä olioita. Kevään tultua Muumipeikko saattoi yllättää äidin kertomalla hiihtämisestä ja muusta sellaisesta, josta tällä ei ollut aavistustakaan. 

 

KALLIONIEMI, Tuula
Aaveita ja avaruusolentoja.
Otava 2012, 93 s.

Pamppu näkee Aapeli Käen pihassa syyshämärässä outoja ukkeleita. Ovatko ne avaruusolentoja, joiden kynsistä Aapeli perheineen pitää pelastaa? Ja miksi koulun pihalla juoksee halloweeniltana kaljupäinen hahmo uimahoususillaan ja monta muutakin epäilyttävää ilmestystä? Yllätyksiä riittää, kun illat hämärtyvät.

 

KALLIONIEMI, Tuula
Pako.
Otava 2015, 126 s.

“Poliisi etsii kahta 30.7. kadonnutta tyttöä. Etsityt ovat 12-vuotias Matilda Salmi ja…”

Matilda soutaa ukkosta pakoon syrjäiseen saareen. Alarikiksi esittäytyvä mies pyytää hänet luokseen sadetta pitämään. Pian Matilda huomaa olevansa vankina talossa, jossa on lukkojen takana toinenkin tyttö, Carita. Hän kutsuu Alarikia vaarikseen.

Matilda onnistuu taivuttelemaan säikyn Caritan pakenemaan kanssaan. Alarik pääsee heidän jäljilleen, ja tyttöjen karkumatka johtaa hylättyyn autiotaloon. Taloa pitävät sattumalta tukikohtanaan myös Anders ja Samuel, jotka ovat kuin yö ja päivä.

Voiko kehenkään luottaa? Saako Matilda Caritan siskokseen, niin kuin on tälle luvannut? Kuka Carita oikein on?

 

KIVEKÄS, Ansu
Päin Porkkalaa, 2.p.
Tammi 2008, 154 s.

Dekkarikilpailun valloittava voittaja. Huumoria, pauketta, prätkäjengejä!

Emma ei halua mennä kouluun niiden typerysten pilkattavaksi vaan teeskentelee sairasta. Äiti kuitenkin pakottaa hänet päiväksi naapurin Ester-tädille. Ester alkaa tarinoida aarteesta, jonka hän on muinoin haudannut Porkkalaan Emil-veljensä kanssa. Emma taivuttelee Esterin vanhan amerikanraudan rattiin ja uskomattoman parivaljakon seikkailu kohti Porkkalaa voi alkaa... Mukana myös Jukkis Janatuinen verrattoman viisaine Tipsu-koirineen sekä lemiläinen prätkäjengi Red Potatoes, joka haaveilee ikiomasta singosta.

 

KNUTSSON, Gösta
Pekka Töpöhännän ystävä, 9. p.
Gummerus 2009, 23 s.

Olethan sinä tietenkin kuullut juttuja Pekka Töpöhännästä? Pekka Töpöhännällä ei ole häntää, semmoinen töpö vain. Sen hännän puraisi poikki rotta silloin, kun Pekka oli vielä pelkkä Pekka ja pikkuinen ja asui maalla. Kun Pekka muutti sitten kaupunkiin, niin muut kissat alkoivat heti tehdä hänelle kiusaa. "Pekalla ei oo häntää", he huusivat pyörien piirissä Pekka Töpöhännän ympärillä. Kaikkein häijyin kissoista oli Monni. Hän yritti petkuttaa Pekkaa ja keksiä Pekalle kaikenlaisia harmeja. Pekka on kiltti kissa, mutta ei hän mikään tassukka ole. Ja usein käy sitten niin, että Monni saakin pitkän nenän.

Pekka Töpöhäntä tapaa koiran, joka on hieman erilainen kuin koirat yleensä. Koiran nimi on Mauri ja siltä puuttuu toinen korva. Pekka ja Mauri ymmärtävät hyvin toisiaan, eikä siis ihme, että Pekasta ja Maurista tulee hyvät ystävät.

 

KOLU, Siri
Me Rosvolat.
Otava 2010, 222 s.

Vilja on rosvopäällikkö Hurja-Kaarlo Rosvolan heräteryöstö - tavallisesti Rosvolat nappaavat autoista vain karkkeja ja muuta syötävää, barbeja ja lehtiä. Mummolamatkalla ollut Vilja tulee mukaan vähän vahingossa, rosvoperheen omien lasten Helen ja Kallen seuraksi.

Tytön järkytys muuttuu pian ymmärrykseksi. Hänestä on hauskaa, kun kaahataan nasta laudassa, pysähdytään uimaan milloin huvittaa, ryöstetään karkkeja, paetaan poliiseja ja Viljan isää, pelataan jatsia, syödään ulkona ja nukutaan teltassa.

Rahat ovat Rosvoloille yhdentekeviä "hiirenpieruja". Mutta kun he paljastavat rosvojen kesäjuhlilla vahingossa omistavansa melkoisen aarteen, he saavat peräänsä sekä poliisit että muut rosvot. Kaoottisten kemujen jälkeen Hilda-äiti alkaa haaveilla omasta sängystä, luku toukka Kalle kaipaa kouluun - ja varastettujen barbien tuunaaja Hele suunnittelee jo uuden sukupolven konnuuksia. 

 

KUNNAS, Mauri
Seitsemän koiraveljestä, 10. p.
Otava 2007, 93 s.

- Aa! vaakkui lukkari.
- Aa! toistivat pojat yhteen ääneen.

Ei ota oppi mennäkseen Jukolan koiraveljesten paksuihin kalloihin. Vapaana luonnon helmassa vai ihmisten tavoille oppineena sivistyksen parissa? Siinäpä kysymys, jonka parissa Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero käyvät alituista painiaan. Painia on veljesten elämä muutenkin. Toukolan poikien kanssa syntyy nujakoita mennen tullen, lautamies uhkaa jukuripäitä jalkapuulla ja sauna palaa tuhkaksi. Mutta seitsemän miehen voimalla selvitään niin lukkarin häpeänurkasta kuin hiidenkiveltäkin!

Rakastetun kuvakirjantekijän koiramainen mukaelma kansalliskirjailija Aleksis Kiven klassikosta valloittaa sekä lapset että aikuiset.

 

LINDGREN, Astrid
Eemelin kootut metkut.
WSOY 2013, 293 s.
(sis. teokset: Vaahteramäen Eemeli, Eemelin uudet metkut ja Eläköön Eemeli)

Vaahteramäellä Kissankulman talossa asuivat Eemeli ja pikkusiskonsa Iida. Eemeli teki temppuja ja kepposia melkein joka päivä. "Nuo Kissankulman Niemiset ovat aika helteessä, kun poika on tuollainen vintiö.", naapuritkin sanoivat.

Metkujen seurauksena talon verstashuone tuli kovin tutuksi ja Eemelistä taitava puu-ukkojen tekijä. Niitä on jo sata. "Ei metkuja keksitä, niitä vain sattuu!", Eemeli sanoi. Sitten isä huutaa: "Eeee-me-lii!"

Kukaan ei tiedä, miten käy Kissankulman ja Vaahteramäen kylän, mutta sen tietää, että Eemeli on ja pysyy, aina uudet kujeet mielessä.

Vaahteramäen Eemelin maankuulujen metkujen muhkea yhteisnide, "jossa naurun juurta riittää sekä isoille että pienille - on se vaan semmoinen Eemeli."

 

LINDGREN, Astrid
Veljeni Leijonamieli, 31. p.
WSOY 2011, 230 s.

"Juuri Nangijalasta tulivat kaikki sadut, sillä siellähän kaikki semmoinen tapahtui, ja jos sinne pääsi, niin sai seikkailla aamusta iltaan ja öisinkin, sanoi Joonatan. Niin niin, Korppu. On se toista kuin maata täällä ja yskiä ja olla aina kipeä, niin ettei voi leikkiäkään ikinä."

Pohjolan suuren lastenkirjailijan Astrid Lindgrenin henkeäsalpaava saturomaani hyvän ja pahan taistelusta, rakkaudesta, kuolemasta ja pelon voittamisesta.

 

MARTTINEN, Tittamari
Voiko tuulipuvussa lentää? : kieliriemua ja sanahelinää.
Kirjapaja 2011, 61 s.

Mitä pölyä on hölynpöly? Miksi Suomessa syödään eskimoita? Kuinka pitkä on miesmuisti? Voiko korkeushyppääjä potea rimakauhua?

Näitä asioita yrittävät selvittää Emma ja Kalle, jotka ovat Sanaseppojen sukua. He tutkailevat ja ihmettelevät kieltä monin tavoin, muun muassa maistelemalla hassuja sanoja ja sanontoja, riimejä ja synonyymejä. Kiira Kielipoliisin mielestä lasten hullaantuminen kieleen on sietämätöntä: kyllä järjestys ja roti olla pitää!

Voiko tuulipuvussa lentää? houkuttaa tarkastelemaan kieltä ja kannustaa iloiseen ihmettelyyn ja lennokkaaseen kokeilumieleen. Mielikuvitusta kutittelee myös kirjan hauska kuvitus.

 

MÄKI, Harri Istvan
Leevi ja Suomen lipun salaisuus.
Lasten Keskus 2007, 128 s.

Suomi valmistautuu täyttämään 90 vuotta: kynttilät sytytetään ikkunoihin, Suomen liput vedetään salkoihin, kodit hiljentyvät seuraamaan linnan juhlia. On luvattu lumisadetta.

Suomen itsenäisyysjulistuksen salainen aarre on ollut monia sukupolvia kätkettynä Helsinkiin. Joukko lapsia saa vihiä aarteen olemassaolosta. He haluavat löytää aarteen ja esitellä sen koko kansalle, koska salaisuus liittyy suomalaisiin lapsiin 1917. Ja niin alkaa jännittävä ja humoristisia käänteitä täynnä oleva matka itsenäisen Suomen historian alkutaipaleelle. Aarteenetsijät saavat peräänsä huolestuneet aarteensuojelijat, jotka uskovat, että joidenkin salaisuuksien on parempi pysyä piilossa.

 

NOPOLA, Sinikka
Risto Räppääjä ja kuuluisa Kamilla.
Tammi 2009, 104 s.

Risto on varma, että hänen hiihtolomansa on pilalla, kun Nelli on mummilassa ja Riston huoneen valtaa lapsitähti Kamilla Puumalainen, Rauhan kunnianhimoisen koulutoverin tytär. Kamillan säännölliset elämäntavat äänenlämmitys-harjoituksineen ärsyttävät Ristoa. Suureen laulukilpailuun valmistautuva Kamilla taas on pahoillaan siitä, ettei Risto siedä hänen läsnäoloaan Räppääjillä. Mutta sitten Kamilla katoaa.

Voisiko Kamillan katoamisen takana olla hänen kilpakumppaninsa Veronikan viekas säestäjä Rosamunda von Bintje?

Nelli palaa yllättäen mummilasta, koska hänen isovanhempansa ovat lähteneet seniorien rivitanssikilpailuihin. Risto ja Nelli yhdistävät voimansa. He päättävät ratkaista kadonneen Kamillan olinpaikan ja viedä hänet laulukilpailuihin, vaikka viime hetkellä. Ehtiikö Kamilla paikalle ajoissa? Ja ketkä mahtavat lopulta olla hänen kanssaan lavalla?

Tarinan lopussa sekä Kamilla että hänen kunnianhimoinen äitinsä huomaavat muuttuneensa. Ristokaan ei ole entisellään, ja sekä Nelli, Risto että Kamilla ovat saaneet hauskoja uusia ystäviä.

 

PARKKOLA, Seita
Usva.
WSOY 2009, 375 s.

Kaupungissa ei ole mitään niin vaikeaa kuin olla kolmetoistavuotias tyttö. Varsinkin jos on kiltiksi kasvanut, ja kasvanut muutenkin. Usvaa kutsutaan Pilvenpiirtäjäksi. Eräänä kesänä hän vain venähti kasaksi sääriä ja käsivarsia, pitkäraajaiseksi kummajaiseksi. Taakse jäivät barbileikit ja paras ystävä Kamilla, josta on tullut Usvan pahin vihollinen.

Kaupungin keskellä kohoaa kultaa ja eksoottisia tuoksuja sykkivä Tavaratalo, jonka houkuttelevassa tavaramaailmassa pidetään Kamillan 13-vuotissynttärit. Usva huomaa muuttuneensa juhlien vieraasta ohjelmanumeroksi, ja piiloutuessaan juhlavierailta tapaa albiinopoika Puuman, joka etsii salaperäistä Parantajaa. Kaduilla päivystävät ikuisesti kolmetoistavuotiaat sotilaat tietävät mistä Parantajan löytää.

Seita Parkkola (s. 1971) kirjoittaa Suomessa harvinaista maagista realismia. Parkkolan edellinen romaani Viima (2006) oli ilmestymisvuonnaan Finlandia Junior -palkintoehdokkaana ja sen oikeudet on myyty Yhdysvaltoihin. 

 

PARVELA, Timo
Kepler62, Kirja yksi: Kutsu.
WSOY 2015, 121 s.

13-vuotias Ari pitää huolta sairaasta veljestään Jonista. He elävät maailmassa, jossa luonnonvarat ovat huvenneet dramaattisesti. Vapaa-aikansa veljekset viettävät uuden Kepler-pelin parissa, joka on kaikkien huulilla, ja pääsevät niiden harvojen joukkoon, jotka ovat pelanneet sen läpi. Kukaan ei tiedä mitä pelin viimeisen tason loppuun suorittaneille tapahtuu, mutta siitä kulkee villejä huhuja. Kyseessä ei ehkä olekaan pelkkä peli, vaan kutsu. Mutta kuka on kutsuja ja minne se heidät vie?

 

PARVELA, Timo
Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen.
Tammi 2012, 117 s.

Karhu Murhinen on pelottavasta nimestään huolimatta eloisa ja helposti innostuva päästäinen, joka tuo uutta vipinää ystävysten elämään.

Uusi Maukka ja Väykkä -kirja kertoo elämästä. Se kertoo kasvamisesta ja vanhenemisesta luonnollisena osana elämän kiertoa. Vakavasta aiheestaan huolimatta kirja on entisten tapaan täynnä tuttujen hahmojen toilailua, lämpöä ja rakastettavaa hulluutta. 

 

PARVELA, Timo
Tuliterä (Sammon vartijat ; 1).
Tammi 2007, 227 s.

Väinämöisen ja Louhen taistelu Sammosta päättyi ihme-esineen hajoamiseen. Osa sen paloista vaipui mereen, osan aallot kuljet-tivat rannoille, missä ne toi-vat vaurautta ja rikkauksia kansoille. Hävinnyt Louhi vei mukanaan kannen, mutta vannoi vielä kostavansa Sammon ryöstön ja sammuttavansa auringon.

Ahti ja Ilmari ovat epätoden-näköiset ystävykset, sillä niin erilaisia he ovat. Ahti on komea, kiivas ja hyväpuhe-inen. Ilmari taas on vähä-sanainen ja vetäytyvä. Heitä kuitenkin yhdistää surullinen ja hiukan kummallinenkin kohtalo: kummankin isä on vuotta aiemmin kadonnut salaperäisellä tutkimusmatkalla.

Poikien yhtye esiintyy kevätjuhlassa. Sen kunniaksi Ilmari on viritellyt Ahdille soittimen vanhasta kanteleesta. Synnynnäinen rock-tähti Ahti ottaa yleisönsä uhmakkaalla soitollaan ja omituisella laulullaan. Juhla päättyy kuitenkin katastrofiin, kun kesken Ahdin soolon rehtori vaipuu kaulaansa myöten koulun pihanurmeen. Pojat pakenevat kesälomalle, josta tulee jotain aivan muuta kuin he ovat etukäteen kuvitelleet.

Jo sukupolvien ajan ovat Sammon vartijat varjelleet hajalleen joutuneita sirpaleita estääkseen Louhen koston. Pohjolan mahti on kuitenkin taas vahvistumassa. Louhi etsii yhä Sammon sirpaleita kootakseen niiden avulla uuden Sammon. Seuraukset sirpaleiden viemisestä Pohjolaan olisivat kamalat, sillä tähän asti ne ovat tuoneet maapallolle sen rikkaudet. Maailmaa uhkaa nyt kuivuus, köyhyys ja lopulta auringon pimeneminen. Ilmari ja Ahti saavat tietää olevansa Sammon vartijoiden perillisiä. Isien kadottua on heidän vuoronsa. Apunaan Ilmarin neuvokas isosisko Anni ja maaginen kannel he ryhtyvät seikkailuun, jossa he tapaavat toinen toistaan hurjempia ystäviä ja vihollisia.

 

PARVELA, Timo
Tiera (Sammon vartijat ; 2).
Tammi 2008, 271 s.

Kiihkeästi odotettu jatko Tuliterälle, Sammon vartijat -sarjan ensimmäiselle kirjalle, joka sai vuoden 2007 Topelius-palkinnon.

Maailman kenties viimeinen kesä lähestyy loppuaan... Hävittyään ensimmäisen taistelun Sammon sirpaleesta repaleinen Sammon vartijoiden joukko matkaa pohjoiseen. He aikovat löytää jäljelle jääneen Väinämöisen kätkemistä kahdesta sirpaleesta. Sen, joka vielä estää maapalloa suistumasta Pohjolan valtaan ja pimeyteen.

 

PARVELA, Timo
Louhi (Sammon vartijat ; 3).
Tammi 2009, 327 s.

Sammon vartijoiden kolmannessa osassa saattue etsii mystistä ja salattua Pohjolan valtakuntaa. Heidän tehtävänään on tuhota Sampo, ihmekone, jota Pohjolan valtiatar rakentaa anastaakseen itselleen maailman kaikki rikkaudet ja luonnonvarat.

Trilogian kolmas osa kuorii maailman auki ja paljastaa luolan uumenista Sammon, joka lyö kaikki ällikällä. Myös lukijan.

Edessä on viimeinen taistelu.

 

VOIPIO,  Myry
Ylipainoinen yksisarvinen ja muita kertomuksia.
Lasten keskus 2010, 80 s.

"Anna huomasi ensimmäisenä, että äiti oli kadonnut. Sinänsä siinä ei ollut mitään erityisen kummallista, koska heidän perheessään kaikki katosivat säännöllisin väliajoin. Avaimet, koira, isän kengät, uunivuoka, perunat ja nyt vaihteeksi äiti."

Mitä tekisit, jos kasvihuoneessasi ei kasvaisikaan tavallisia kurkkuja - vaan peräti kummallisia sellaisia? Entä, jos kotikaupunki on tylsääkin tylsempi? Mitä paljastuu, kun Vuorisen perhe aloittaa salaojituksen? Miksi ylipainoinen yksisarvinen perustaa leipomon? Ja... löytyykö kadonnut äiti? Lähde mukaan Ylipainoisen yksisarvisen seikkailujen maailmaan, jossa voi tapahtua mitä vain! 

 
 

Ylä-asteelle

ANTIIKIN TARUJA 1 : aikojen alussa.
Teos 2008, 190 s. (Vain 15 kpl)

Teos koostuu antiikin Kreikan ja Rooman iättömistä jumaltaruista. Monelle lukijalle tutut myytit maailman synnystä, titaanien taistelusta, Pandoran lippaasta ja vedenpaisumuksesta avautuvat kirjassa uudella ja kiehtovalla tavalla. Muun muassa kaikkivoipa Zeus, ovela Prometheus, kaunis Afrodite ja pelottavat kykloopit seikkailevat kirjan sivuilla jännittävissä seikkailuissa.

Ratkaisevasti länsimaiseen ajatteluun vaikuttaneet myytit kerrotaan lähdeaineistoa kunnioittaen. Mukaansatempaavien kertomusten avulla kuka tahansa pääsee helposti antiikin tarujen kiehtovaan maailmaan.

 

BOYNE, John
Poika raidallisessa pyjamassa, 3.p.
Bazar 2010, 20 s.

Poika raidallisessa pyjamassa on tarina 9-vuotiaasta Brunosta, jonka isä on natsiupseeri. Perhe muuttaa isän työn takia keskitysleirin liepeille Auschwitziin. Brunosta on kurjaa jättää koti ja leikkikaverit, eikä hän viihdy uudessa asuinpaikassa. Ikävyyttä poistaakseen hän alkaa tehdä tutkimusretkiä lähiympäristöön ja ystävystyy salaa vanhemmiltaan aidan toisella puolella olevan juutalaispojan Shmuelin kanssa.

Shmuelin isä on kadonnut, ja pojat päättävät yhteistuumin etsiä hänet. Shmuel lainaa Brunolle raidallisen pyjaman, jotta tämä ei herättäisi huomiota aidan toisella puolella. Bruno pukeutuu lainavaatteisiin ja pujahtaa aidan ali. 

 

HUOTARINEN, Vilja-Tuulia
Siljan syksy.
Karisto 2008, 226 s. (Vain 29 kpl)

Palkitun Siljan laulun jatko-osa kertoo suurten tunteiden syksystä.

Siljalla on takanaan kesä, joka muutti kaiken: Sisko-bändi, keikat, uudet muusikkoystävät ja tietenkin Johannes... Syksyn lähestyminen tuntuu haikealta, eikä alku olekaan lupaava. Anette tuo syksyn ekoihin bänditreeneihin uuden ystävänsä, aktivisti-Nitan. Kukaan ei ole koskaan tuonut treenikämpille ulkopuolisia! Uusi rehtori Jorma Teräs puolestaan alkaa johtaa koulua diktaattorin ottein. Käytävillä vilisee vartijoita, ja valvontakamerat seuraavat oppilaiden jokaista hetkeä. Samaan aikaan Siskoa kannustetaan osallistumaan bändikisoihin, mutta Silja epäröi. Onko kaikessa aina pakko kilpailla? Johanneksen kanssakin on etsittävä uusi tapa olla, ja sitten on vielä äiti, joka miettii, ahdistuako joulusta kotona vai ulkomailla...

 

HÄMÄLÄINEN, Karo
Luokkakuva.
Tammi 2009, 183 s.

Luokkakuva on mieleenpainuva ja monimuotoinen lyhytproosakokoelma, jossa ääneen pääsevät nuoret ja välillä myös heidän opettajansa. Salla Simukka ja Karo Hämäläinen kertovat yhdessä yläkoulu- ja lukioikäisten nuorten elämästä koko sen skaalan leveydeltä. Kutkuttavista hetkistä, jolloin kaikki nytkähtää eteenpäin. Sijoiltaan vinksahtaneista päivistä, jolloin leikistä tulee totta.

Luokkakuvassa on joukko tunnistettavia tarinoita, koskettavia ja koomisiakin, joita kirjailijapari taitavasti tarkastelee monin keinoin ja näkökulmin. Tarinoita yhdistää nuorten elämä, joka on aina erilaista.

 

KIVI, Aleksis
Kaukametsä : Aleksis Kiven runoja.
Turun Aleksis Kivi -kerho 2009, 144 s.

Aleksis Kiven runotuotanto joutui Seitsemän veljeksen tavoin aikalaiskritiikin tyrmäämäksi. Vasta jälkipolvet alkoivat arvostaa Kiven omaperäisen runokielen voimaa, herkkiä ja dramaattisia tunnelmia sekä ihania luonnonkuvia. Muistuttaakseeen kansalliskirjailijamme runotuotannon elävästä ja nykyihmistäkin koskettavasta voimasta Turun Aleksis Kivi -kerho päätti julkaista valikoiman hänen runojaan Kiven juhlavuoden 2009 kunniaksi.

Kaukametsä-valikoima sisältää tuttujen klassikoiden ohella joukon vähemmän tunnettuja mutta yhtä kaikki puhuttelevia Kiven runoja. Runoihin ja runojen maailmaan johdattavat kirjassa nuoren kirjallisuudentutkijan Johanna Krappen kommentit ja viittaukset eri aikojen kriitikkojen arvioihin. Oman herkän lisänsä Kaukametsän tunnelmaan antaa kirjan taiton ja kuvituksen välittämä visuaalinen maailma, joka on kerhon jäsenen, lavastaja Juha Lukalan työtä.

 

LEHTINEN, Tuija
Välivuosi.
Otava 2015, 207 s.

Välivuosi on Simosta huono läppä. Hän ei olisi ikinä voinut kuvitella, että vuosi olisi oikotie onneen.

Kaksi hyvin erilaista yksinhuoltajaperhettä päätyy yhteen.
Simo, boheemi kulttuurituottajaäiti ja pikkusiskopuoli Tikkurilasta.
Lime, avaruusfysiikasta luennoiva professori-isä ja pikkusisko Kauniaisista.
Simo aloittaa kymppiluokan. Lime on matikkaluokalla ja nero, kuten isänsä.

Simosta tuntuu kuin hän olisi joutunut huonoon tosi-tv-ohjelmaan, jossa uusperheen jäsenet yrittävät tappaa toisensa. Lime puolestaan elää todeksi vanhaa perhesarjaa Me hirviöt.
Ei mikään love story.

 

LEVOLA, Kari
Unisieppari.
Tammi 2007, 140 s.

Aleksi on hakeutunut omaan yksityiseen maailmaansa, tietokoneiden hurinaan, mp-kolmosten sisäavaruuteen ja asioihin, joita hän kutsuu harrastuksiksi. Kotona on kaikki hyvin, paitsi hiljaista ja yksinäistä.

Koulussa Aleksi osaa käyttäytyä, vaikka onkin hiljainen ja vetäytyvä, kaikilta tavoittamattomissa. Kunnes kesken lukuvuoden tullut Emilia tunkeutuu hänen maailmaansa yksinkertaisella kysymyksellä: miltä tuntuisi olla lepakko? Miltä tuntuisi olla lepakko? Miten niin, mitä se tarkoittaa?

Aleksi hakeutuu yhä uudestaan Emilian seuraan. Tyttö alkaa puhua Aleksille unista, unien katselemisesta. Poika torjuu, ei hän katsele unia, ei ehdi. Mutta näkee jo seuraavana yönä unen, jonka kirjoittaa ylös. Ja sitten painajaisia, kauniita unia, lapsuuttaan, pelkoja.

Emilian kautta Aleksi tutustuu maailmaan, jota ei tiennyt olevankaan. Myös todelliseen maailmaan, jossa Emilian vammainen pikkuveli on isompi kuin Aleksi ja vielä yksinäisempi. Perheen yksinhuoltajaisä on lomautettuna, humalassa ja hukassa.

Aleksi voisi ihastua Emiliaan, ensimmäiseen tyttöön, jonka kanssa on todella puhunut. Mutta Emilia estelee, ei semmoiselle ole tilaa, kun he kumminkin taas joutuvat muuttamaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa, ehkä jos unet tulevat todeksi.

 

LINNA, Väinö
Tuntematon sotilas, 65. p.
WSOY 2008, 443 s.

Tuntematon sotilas on Väinö Linnan 3. joulukuuta 1954 ilmestynyt romaani, joka kuvaa konekiväärikomppanian kokemuksia jatkosodassa. Esikuvana on Linnan oma yksikkö. Kirja on julkaistu myös alkuperäisessä lyhentämättömässä muodossaan nimellä Sotaromaani (2000).

Tunnetun takakansitekstinsä mukaan romaani on "sodan kritiikki ja suomalaisen sotilaan muistomerkki".

Tuntematon sotilas on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista suomalaisista romaaneista, ja monet sen henkilöistä ovat saavuttaneet suorastaan arkkityyppisen statuksen suomalaisessa kulttuurissa. Tuntemattoman sotilaan maineeseen ovat vaikuttaneet vahvasti siitä tehdyt elokuva- ja näyttämösovitukset. Kirjan pohjalta on tehty kaksi samannimistä elokuvaa ja useita teatteriversioita.

 

LUTHER, Annika
Kodittomien kaupunki.
Teos 2011, 237 s.

Lilja on 14-vuotias. Kun hän syntyi vuonna 2035, hänen perheensä joutui muuttamaan pois kotikaupunki-Helsingistä. Helsinki, kuten suurin osa maapalloa, on peittynyt veden alle: Kaikki kantasuomalaiset asustavat turvatuissa, aidatuissa ja hyvissä oloissa Keski-Suomessa, veden ulottumattomissa. Mutta eräänä päivänä Lilja saa selville, että hänen omana tätinään pitämänsä nainen - nainen joka jäi tulvehtivaan Helsinkiin vuonna 2035 - onkin hänen oikea äitinsä. Lilja päättää karata kotoa ja suunnata Helsinkiin etsimään äitiään.

Annika Luther on kirjoittanut upean nuortenkirjan. Tuttuun tyylinsä hän onnistuu kirjoittamaan isoista, vakavista aiheista täysin kauhistelematta - aidosti ja sydämellä. Lisäksi Luther naurattaa ja nostaa esiin päivänpolttavia ympäristö- ja maahanmuuttoteemoja

 

PALVIAINEN, Jukka-Pekka
Perjantai on hyvä päivä lähteä.
Karisto 2014, 158 s.

Lotan isä on pakomatkalla, ja Lotalle tulee pakottava tarve löytää hänet. Lotta tapaa puistossa mukavan pojan, joka saattaisi olla sopivaa matkaseuraa. Perjantai on hyvä päivä lähteä. Kaksikko matkaa halki Suomen vihjeiden perässä, näkee monenlaista ja tutustuu varovasti toisiinsa. Kun isä viimein löytyy, on Lotta monta kokemusta rikkaampi - ja sekä isä että tytär voivat lopettaa pakenemisen.

 

PIETIKÄINEN, Markku
Painajainen leirikoulussa, 2.p.
Tammi 2008, 168 s.

Koululuokka hurjassa panttivankitilanteessa.

Villen, Jussin ja Emman luokan seikkailu leirikoulussa muuttuu totiseksi todeksi, kun leiripaikan erikoinen isäntä Väinö Kolu ottaa koko luokan panttivangikseen. Yrmeä Kolu näyttää kykenevän julmiin tekoihin, ja leiriläisten riveissä leviävät sekasorto ja pelko. Löytävätkö he yhdessä keinon selviytyä?

 

PUIKKONEN, Arja
Zum, zum.
Otava 2008, 222 s.

Kunpa saisi omat rummut!

12-vuotias Henri tuntee itsensä sivulliseksi sekä uudessa koulussa että isän uusperheessä, mutta haaveestaan hän ei luovu. Henri on sormenpäitään myöten rumpali, vaikkei rumpuja omistakaan. Hermostuessaan hän ajattelee aina soittamista, ja heti helpottaa. Rummuttaahan voi vaikka kattilankansia tai pöytää!

Uudessa koulussa Henri joutuu heti luokkatoverinsa hampaisiin ja opettajan silmätikuksi. Kahnaukset johtavat raivoisaan vihanpurkaukseen, ja Henri siirretään erityiskouluun. Siirto koituu kuitenkin Henrin onneksi: hän pääsee rumpaliksi koulun bändiin!

Musiikki tarjoaa helpotusta myös silloin, kun äiti lähtee opiskelemaan, ja Henri totuttelee isänsä uusperheen mutkikkaaseen arkeen.


 

RUNO vieköön
Tammi 2009, 111 s. (Vain 15 kpl)

Kirjan toimittanut Kari Levola kertoo:

Kun puhutaan nuortenkirjallisuudesta, puhutaan yleensä proosasta, novelleista, kertomuksista, romaaneista. Nuortenlyriikkaa ei ole juuri ollut, ei runoja, jotka eläisivät ja lähestyisivät nuoruuden kokemusmaailmaa.
Parikymmentä nuortenkirjailijaa ja nuorta tai nuorekasta runoilijaa sai haasteen kirjoittaa runoja nuorille. Kirjailijamme tarttuivat siihen oitis ja innolla. Mukana ovat mm. Pauliina Haasjoki, Niina Hakalahti, Jyrki Heikkinen, Hannu Hirvonen, Hannele Huovi, Vilja-Tuulia Huotarinen, Ville Hytönen, Markku Kaskela, Riina Katajavuori, Tomi Kontio, Tittamari Marttinen, Harri Istvan Mäki, Mari Mörö, Sari Peltoniemi, Niina Repo, Ilpo Tiihonen, Esko-Pekka Tiitinen ja Johanna Venho.
Tarkoitus ei ole luoda manifestia tai runousoppia siitä, mitä on nuortenrunous, vaan kokeilla ja etsiä ja koetella sellaisen mahdollisuuksia. 

Runo vieköön oli myös lähtölaukaus samannimiselle kampanjalle, jossa Lukukeskus vei antologian kirjailijat ympäri Suomea kouluihin, uusien runonystävien luokse. Johanna Venho vieraili Forssan yläasteilla. 

 

THOMPSON, Kate
Yön eläjä.
Gummerus 2010, 272 s.

Neljätoistavuotiaan nuorisorikollisen Bobbyn yksinhuoltajaäiti muuttaa Dublinista maalle Clareen saadakseen poikansa pois huonojen vaikutteiden pauloista. Perhe asettuu taloon, jonka aiempi asukas Lars on selittämättömästi kadonnut. Naapurit kertovat Bobbylle, että talossa on aikoinaan asunut outo lapsi, joka niin ikään on kadonnut jäljettömiin; vanhusten mukaan lapsi oli keijujen tuoma vaihdokas. Bobby ei välitä. Hän janoaa takaisin kaupunginsykkeeseen, mutta vanhoihin kuvioihin palaaminen ei ole helppoa. Mitä kauemmin hän viettää maalla, sitä vakuuttuneemmaksi hän tulee siitä, että jotain outoa on tekeillä. Onko talossa tapahtunut murha? Ja kuka tai mikä on se pieni vanha nainen, jonka Bobbyn pikkuväli väittää käyvän talolla öisin?

Yön eläjä on puhutteleva ja pelottavakin nuortenromaani, joka on samalla sekä erittäin ajankohtainen että täydellisen ajaton.

 

TURTSCHANINOFF, Maria
Helsingin alla.
Tammi 2012, 493 s.

Jo pienestä saakka Alva on kontrolloinut ympäristöään. Hän on rekisteröinyt mieleensä kaikki mahdolliset pakoreitit kotikortteleissaan, hän on mestari piiloutumaan ja tarkkailemaan muita. Mutta Alva ei tajua, miksi hän on erilainen kuin muut. Alva ei myöskään tiedä mitään kolmesta ensimmäisestä vuodestaan. Siksi hänen epäilyksensä eivät herää, kun karismaattinen nuori mies, Nide, etsii hänet käsiinsä. Hätkähdyttävän komea Nide haluaa näyttää Alvalle, mihin tyttö oikein kuuluu: synnyinkaupunkiinsa joka sijaitsee Helsingin alla. Kun Alvan rinnakkaisluokalla oleva Joel näkee Alvan katoavan maan alle, hänen on pakko seurata perässä. Yhdessä he joutuvat järisyttäviin seikkailuihin, joissa heidän pitää taistella pahuutta ja aikaa vastaan. Nykypäivän sykkivä Suomi kohtaa kansanperinteen tarinassa, jossa rakkaus ja luottamus punnitaan.

 

VEIRTO, Kalle
Säbätalvi.
Karisto 2014, 253 s.

Topelius-palkintoehdokas 2015. Pieleen on mennyt, sitä ei voi kiistää. Skootteri lähti käsistä ja tyttöystävä vammautui. Pään yllä leijuu oikeusjuttu ja kovat korvaukset. Siinä Einari Tallimäen, 19, askelmerkit syksyn koittaessa. Sitten puhelin soi ja Einaria viedään. Ura salibandyammattilaisena aukeaa Heinolassa. Luvassa on vähän rahaa ja paljon peliaikaa. Elämä menee uusiksi. Löytyy tyttöystävä ja kaveriksi Kessu, Punapää, Betonijalka sekä kaukaloiden kovin gay.

 
 
Sivua muokattu: 01.11.2016